perjantai 21. elokuuta 2015

Syömälakossa

Mä olen ollut nyt sairaalakeikalla yhtä soittoa 10 päivää. Minusta on kehittynyt varsin hankala potilas. Hommahan lähti siitä, kun sytot laittoi elimistön niin sekaisin ettei mikään pysynyt sisällä. En siis syönyt pariin päivään. Sairaalaan tultuani aloittelin varovasti kaurapuurolla ja näkkärillä. Kaikki etoi, eikä vesikään kestänyt sisällä. Kerran mulle tuotiin annos lämmintä ruokaa ja välittömästi kannen aukaisemisen jälkeen tuli oksennusrefleksi. Siispä lopetin kokonaan lämpimän ruuan syömisen. Olen nyt syönyt 10 päivää kaurapuuroa ja näkkäriä. Myös jotkut kiisselit kelpaa. Hoitajat yrittää saada mua syömään lisäravinnejuomia ja kunnon ruokaa, mutta mitta on täynnä. Pelkkä ajatus sairaalaruuasta kuvottaa. Ruoka on mautonta ja kumimaista, usein palanut kiinni lautaseen ja se kansi hikoilee kun viimeinenkin kosteus siirtyy lämpölevyllä lämmittäessä siihen. Lisäksi on kaikkea outoa, multa on monta kertaa esim puuttunut ruoka tai joku sen osa kokonaan ja kerran sain lautasellisen pelkkiä porkkananpaloja (mulla on kuvatodiste). Että terveisiä vaan Kuopion päättäjille, tulkaa itse syömään tuota kuraa 100 päivää. Onhan tää tyhmää, valittaa ruuasta kun toisilla sitä ei ole ollenkaan, mutta kai tää leukemia jonkinlaisen oikeuden valittamiseen antaa? Sitäpaitsi täällä on niin sairasta jengiä, että olisi tosi tärkeää että ruoka olisi maistuvaa ja hyvälaatuista. 
Onneksi mulle on kuljetettu tänne mm. Kotipizzaa ja croissantteja. Mun kroppa huutaa rasvaa ja suolaa. Ja salaattia, mutta sitä en saa syödä tällä hetkellä. 

Tukkakin taitaa alkaa pikkuhiljaa ujosti irrota. Hyvä, sillä ois harmittanut ajella turhaan. Suunnittelen talven vastaanottamista platinablondina, mutta saa nähdä minkälaiseen tupeehen päädyn. 

Muuten vointi on hyvä, melko normaali. Veret vaan ei nouse. Ensi viikolla ajattelin kuitenkin kotiutua. Toivottavasti se suunnitelma pitää. 

2 kommenttia:

  1. Hyi sairaalaruoka on niin kamalaa, mun lempipuuhaa on ottaa annoksista kuvia ja kysyä ystäviltä mitä ne veikkais lautasella olevan. Olen saanut sairaalaan kyllä runsaita ruokakuljetuksia onneksi, muuten olis koko ajan nälkä. Kerro kun tuut Helsinkiin niin tuon ruokaa! (Jos sinne siis saa tulla käymään.) t. Helsingin syöpäklinikan potilas, nyt onneksi kotona

    VastaaPoista
  2. Hah, toi olisikin hyvää hupia! Ne on kyllä niin epäilyttävää kamaa, ettei tosiaan aina tiedä syötkö lihaa vai kalaa.
    Mä menen kolmiosairaalaan Meilahteen, saa vierailla paitsi lapset. Loistavaa, jos ruokahuolto pelaa sielläkin päässä. Pitää laittaa koodia.
    Nauti ihanista säistä kotona! Sitä osaa arvostaa vielä enemmän sairaalakeikkojen jälkeen.

    VastaaPoista