tiistai 1. joulukuuta 2015

17.11.2015

Pahoittelut radiohiljaisuudesta, tässä nippu selityksiä; mä oon ollut huonossa jamassa kaniseerumin takia, oksentelu jäi ikävästi päälle ja väsymys on ollut iso, mulla on ollut niin vilkas seuraelämä etten ole enää illalla jaksanut kirjoittaa, vähän myös on ollut laiskuutta päällä. Mutta täällä sitä ollaan, tilanteeseen nähden oikein hyvässä jamassa! Veriarvot lähti vihdoin nousuun ja kun hemoglobiini on päälle 100 niin mähän suorastaan puhkun tarmoa. Tänään pääsin eroon viimeisestä piipittävästä tipanlaskijasta ja iv menee enää nesteitä ja zovirax, joka sekin muuttuu tabletiksi kuulemma parin päivän sisään. Semmoinen pieni haittatekijän uhka on joku tyhmä ihottuma joka lääkärin mukaan on 50-50% ihon käänteishyljintä. Se tietää lisäviikkoja kortisonitipassa. Enkä kauheen innolla odota kortisonia, se kun pilaa loputkin mun upeasta ulkonäöstä.🙂 Mutta tällä hetkellä vaan seurataan. Tosi hienosti olen saanut vältettyä kaikki verenmyrkytykset ym mitkä usein on ollut seurana matalasoluvaiheessa. Eli kaikki ihan jees täällä.

Itse kantasolusiirto oli ironisesti tasan vuosi diagnoosista, eli 17.11. Tästä lähtien voin juhlia toista syntymäpäivääni ja leukemian lopullista kukistumista (toivottavasti!!) diagnoosipäivänä. Ympyrä sulkeutuu siltä osin. Joku ihana mies A+ luovutti mulle pyyteettömästi kantasolujaan ja mä saan uuden elämän. Miettikää miten mieletöntä! Mä en saa tietää luovuttajasta kun sukupuolen ja veriryhmän, kun mun oma veriryhmä vaihtuu luovuttajan veriryhmäksi. Mutta jos mietitte suht helppoa tapaa tehdä oikeasti jotain hyvää eli pelastaa jonkun upean tyypin hengen, niin suosittelen kaikkia käypäisiä liittymään SPR:n sivuilla kantasolurekisteriin. Apu menee varmasti kohdennetusti oikeaan paikkaan, eikä esim rötösherran hyväksi. Ja hei, mitä hienompaa sä voit tehdä kun pelastaa toisen hengen?

Itse toimitus meni multa ihan ohi, sillä olin edelleen taju kankaalla kaniseerumista. Nukuin, välillä katsoin kun hoitaja vaihtoi tiputettavaa pussia. Kolme pussia punaista litkua suoneen ja siinä toivottavasti lopullisesti turpaan leukemialle. Muistan että vähän kihelmöi suonissa ja lopussa otti vähän henkeen oudosti, mutta hyvin se meni. Ja nyt tosiaan solut ovat paikkansa löytäneet ja tekevät mulle uutta ja tervettä verta. Vielä kun tää hyljintä-asia saadaan pois päiväjärjestyksestä niin Jyväskylä kutsuu vahvasti! Mä kuulen sen jo!

12 kommenttia:

  1. Tsemppiä sinne syöpälandiaan! Kaniseerumista, käänteishyljintälääkkeestä ja kortisonista selviää kyllä, kunhan pidät kristallinkirkkaana mielessä sen, että kotiin olisi jo kiirus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ihan hyvin täällä pyyhkii jo, kortisoniin asti tosin ei olla vielä jouduttu (puunkoputus)

      Poista
  2. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi ja että saat pallerot pian syliisi! Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Eiköhän tästä kotiuduta jo hyvää vauhtia ellei nyt jotain yllättävää tule.

      Poista
  3. Rekisterissä ollaan oltu kiltisti jo kesästä asti. Mäkin odotan sua vähän lyhyemmän ajomatkan päähän!

    VastaaPoista
  4. Se on jännä juttu muuten miten esim. facessa lemmikkieläinten katoamisilmoitukset ja mamu-uutiset leviää kaikkialle, mutta nuo kantasoluluovutuslinkit ei liiku sitten mihinkään. Itsekkin kun olen itselleni kantasoluja luovuttanut voisin varmaan siellä jakaa kokemuksia tuosta luovuttamisesta ja sen helppoudesta 😐Hienoa kuulla, että siellä ollaan olosuhteisiin nähden hyvissä voimissa. Päivä kerrallaan ja pienin askelin. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvälle asialle soisi kyllä enemmänkin julkisuutta. Mä luulen että monet ei tiedä koko rekisteristä (tai siirrosta) ja osa kuvittelee, että luovuttaessa pitää antaa jotain luuydintä leikkaamalla tms.

      Poista
  5. Löysin sattumalta facesta siirtoihin liittyvän ryhmän ja sitä kautta päädyin tänne sun blogiin. Mun veli odottelee kotiinpääsyä jossain sielä sun viereisessä huoneessa, hänelle tehtiin kantasolusiirto 19.11. Hyvin on onneksi tähän asti mennyt, mutta onhan tämä melkosen jännittävää ja ahdistavaa aikaa siskollekin! Toivon totisesti, että niin sulla kuin veljellä menee kaikki hyvin ja pääsette molemmat pian kotiin lasten luo (veljellä kolme pientä lasta) ja tauti olis lopullisesti taakse jäänyttä elämää! Voimia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi, onpa jännää! Mä mietinkin minkälaista porukkaa siellä muissa huoneissa piilee. Sanohan veljelle terkkuja! Mä kotiuduin 7.pv, jokos siellä on palvelus päättynyt?

      Poista
    2. Veli pääsi kotia vasta eilen, kun neutrofilit nousi niin hitaasti, mutta nyt tosiaan on onneksi hyvävointisena kotona :)

      Poista
    3. Kiva kuulla ja mukava että jouluksi pääsi kotiin. :)

      Poista