lauantai 14. marraskuuta 2015

Helsingistä horkasta päivää

Nyt ollaan jännän äärellä! Maanantaina saavuin Meilahteen siirto-osastolle herra P tukenani. Olin varautunut siihen, että lähtö tulee olemaan kamala ja sitä se olikin. Mä kyynelehdin lähes koko sunnuntain ja maanantaiaamun. Mutta ei auttanut, sinne ne pallerot jäi kotiin odottamaan että mä toivottavasti noin kuukauden kuluttua palaan. Autossa mä reipastuin kun pahin oli takana. Viimeiset henkoset raitista ulkoilmaa olivat valitettavasti tupakankäryiset koska joku oli ovien vieressä natsalla. Labran ja ekg:m kautta mentiin osastolle ja tutustumaan uuteen kotikopperoon. Kolmiosairaala on rakennettu 2010 (?) joten huoneetkin on kyllä eri luokkaa kuin vaikka Kuopiossa. Mulla on ihan iso luukku, merinäköalalla ja kuntopyörällä. Väritys on harmoninen ja tilaa on hieman liikkuakin. Yllättävän paljon viihtyvyyteen vaikuttaa huoneen yleisilme.

Täällä sitä nyt ollaan, esihoidoissa. Tänään on päivä -3, eli siirto tapahtuu tiistaina joka on päivä 0. Olen saanut jos jonkinlaista nappia ja sytostaattia ja eilen alkoi joku kaniseerumi. Se osoittautui ikäväksi, tuli horkka, tuli kuume ja tuli oksennus. Monta kertaa. Tätä jatkui eilinen ja tämä päivä. Olen ollut ihan poissa pelistä, hyvä että välillä jaksanut silmiä avata. Mutta nyt kuumetta on enää 37,5 ja mulla suorastaan uudelleensyntynyt olo. Että ihan täällä hyvin menee toistaiseksi. Kaniseerumista ei tullut välitöntä hittituotetta mutta se on välttämätön hyljintäreaktioiden takia. Tiistaina on sitten h-hetki käsillä, palataan silloin!