torstai 28. tammikuuta 2016

Vastatuuli

Sitä edelleen miettii. Miten eri tavalla asiat voisivat olla. Miten niiden pitäisi olla. Huonoimmassakin tapauksessa mun olisi pitänyt saada paperit ulos viime kuussa. Nyt olisin hoitovapaalla töitä etsien, ehkä mun suurin huoli olisi löytyykö töitä.

Sen sijaan  mä olen taas tilanteessa, että leukemia vetää pidempää kortta. Luuydinnäyte näytti tautia 0,01%. Eli se ei ole nolla. Nyt taas ihmetellään mitä tehdään ja yritetään päästä tuosta jämästä eroon. Uusia kokeita, odottelua, mahdollisesti huonoja uutisia, romahduksia ja lääkityksiä. Tämä alkaa olla jo jokaisella asteikolla liikaa. Liian epäreilua, liian paljon kestettävää yhdelle ihmiselle. Aina kun mä ehdin hieman rentoutua ja huokaista, raottaa ovea normaaliin elämään. Sitten näy näin.

Mä täytän tänään kolmekymmentä.

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Hyviä talvipäiviä

Tässä meni mukavasti joulut ja uudet vuodet, sekä viimeisimpänä kaksikuukautissynttärit, jotka itsekin muistin vasta seuraavana päivänä. Uuden vuoden alla oli jännitysmomentti, kun sytomegalovirus näytti plussaa verikokeessa. Sitä hoidetaan tiputuksessa 2 krt/vrk, mutta ei vaadi sairaalassa olemista vaan käynti aamuin illoin riittää. Tietäen mun suonet (olemattomat), se onnistui tasan yhden päivän. Sen vuorokauden aikana mut kanyloitiin kolmesti ja lääke oikein korvensi suonia. Pyysin kaulan katerointia (eli epätoivon partaalla mentiin), mutta lääkäri ei pitänyt sitä hyvänä ajatuksena infektioriskin takia muun muassa. Niillä olikin miellyttävä ässä hihassa, nimittäin pillerit joilla tiputus voidaan joissain tapauksissa korvata. Niitä mä olen nyt tyytyväisenä nsppsillut 4 päivässä.

Muuten on terveenä pysytty ja voimat alkaa olla kohtalaiset. Kotitöitä jaksaa tehdä ja lapset hoitaa. Vielä kun pakkanen lauhtuu pääsee kävelemään ulos. Nyt on pitänyt jumpasta sisällä, reidet onkin kipeet kaikesta kyykkäämisestä. Haaveilen salille menosta, mutta toistaiseksi ei lupaa lääkäriltä heru. Tää hyvä vointi saa mut myös varomattomaksi, ikävä kyllä. En enää jaksa laittaa maskia junassa ja välillä saattaa tulla pyörähdettyä prismassa. Pitäisi muistaa että olen vielä toipilas ja heikko, vaikkei siltä aina tunnukaan.

Ensi viikolla on edessä mun kolmekymppiset, joita ei oikein juhlita kun ei voi minnekään mennä. Mutta on se upeaa olla hengissä ja kotona. Ja sinä kolmenkympinkriisistä kärsivä ikätoveri, hanki oikeita ongelmia. :)