Kuulumisia junasta

Kävin tänään Meilahdessa. Otettiin koetta jos jonkinmoista ja jos ne menee läpi, niin seuraava askel on meno osastolle 19.10. Yhdentoista päivän esilääkityksen (eli sytojen) jälkeen tapahtuu varsinainen siirto ja uusi elämä alkaa 30.10. Sitten vaan odotellaan solujen nousua ja kotiin pääsyä. Mutta lyhimmilläänkin tuohon keikkaan menee 4-5 viikkoa ja jos akuutteja hyljintäreaktioita tms tulee, se voi venyä hyvinkin pitkäksi. Meikusta jäi kuitenkin positiivinen fiilis, henkilökunta oli tosi mukavaa ja tilat uudet ja hienot. Mulla oli assarikin mukana, kun ystäväni Sanna lähti kaveriksi. Kivasti ne antoi luvan tulla mukaan muun muassa luuydinnäytteeseen. Perushengailua kavereiden kesken siis sisälsi meidän päivä.

Nyt pitää henkisesti alkaa latautumaan eroon pojista. Kuolemanriskin lisäksi tämä on ehdottomasti raskain asia koko siirrossa. Hyviä vinkkejä miten selvitä ilman lapsiaan minimissään kuukausi? Meidän pikkuvauvalla tuli tänään toinen hammaskin. Tuntuu ihan epäinhimilliseltä, että kaiken tämän päälle en saa olla mun vauvojen kanssa. Riskit on vaan liian suuret ja sairaalan sääntöjä on kunnioitettava.

Sitten alkaakin jännät ajat rajoituksineen. Esimerkiksi joulukuusi on vaarallinen, hedelmä on vaarallinen, mysli se vasta vaarallinen onkin. Rajoitteet on onneksi vaan väliaikaisia ja toivottavasti vuoden päästä olen entistä ehompi.

Kuopio ei jostain syystä ole soittanut viimeisimpiä tuloksia, mutta tänään kuulin että tarkimmalla mittarilla jäännöstauti oli negatiivinen eli periaatteessa leukemiaa ei ole. Tai sitä on hyvin pieni määrä. Tämä on paras mahdollinen tilanne siirtoa ajatellen, iloitaan siis siitä! Muutenkin mieli on ollut aika hyvä viime aikoina, kotona oleilu tekee ihmeitä. Seuraavia kuulumisia tulee varmaan kun pääsen osastolle.